Saavuimme leirille sunnuntaina iltapäivällä. Olimme odottaneet leiriä jo pitkään ja aluksi kyllä jännitti hirveästi. Heti kun vanhemmat oli lähteneet aloimme ”töihin”, Kallungin Jaakko opetti meille ensiaputaitoja – toivottavasti emme niitä tarvitse, mutta tosi tärkeää oppia !!!
Söimme iltapalan ja lähdimme mökeille asettumaan taloksi. Nukutti tosi makeasti.

Aamulla heräsimme jo klo. 07.30 ja menimme heti aamupalalle. Sen jälkeen poliisipäällikkö Esa Heikkinen tuli puhumaan aseiden lupa-asioista ; hankinnasta – hallussapidosta ja vähän muustakin…. kannattaisikohan se mopo jättää sittenkin vielä…..

Tämän jälkeen lähdimme rakennustöihin: pesäpönttöjä monenlaisia, minkinpyydyksiä, sorsien ruokintalautta ja riistapellon aitaa varten tolppia. Töitä oli kovasti ja valmista tuli. Pääsimme esittelemään itse tekemämme työt toisille ryhmille.

Lounaan jälkeen lähdimme bongaamaan lintuja yhdessä oppaamme Antti Leivon kanssa. Antti oli vasta voittanut lintubongauksen SM – kultaa !!!  Löysimme yhteensä 29 eri lintulajia ja harvinaisin näistä oli ruskosuohaukka.

Iltapalaksi söimme hyviä ”mokkulaleipiä” ja jogurttia ja joimme mehua ja kahvia. Sitä ennen pelattiin jalkapalloa ja kävimme saunassa, jotkut jopa uimassakin . Meille kävi kyllä pieni moka, nimittäin unohdimme laittaa mökin lukon auki asentoon ja avaimet sisälle. Siinä sitä sitten oltiin alasti saunassa ja ….. ????  Onneksi Tuomo tuli käymään ja avasi meille yleisavaimella ovet ja päästiin sisälle.

PÄIVÄ OLI TOSI HAUSKA !

P.S.  KOKIT OVAT MAHTAVIA !!!!!

Heräsimme aamulla aikaisin, jo klo.06.00, ja menimme kalastamaan. Polte kalalle oli kova kun eilen illalla Jere ja Tomi saivat 3 kg:n painoisen hauen aivan mökin rannasta. Mutta, aamun saaliina oli vain todella kylmä olotila kaikille joten menimme aamupalalle.

Aamupalan jälkeen suurin osa meistä alkoi uuvuttavan metsästystutkinto koulutuksen ja se kesti melkein 5 !!!!  tuntia. No, jospa hyvä keskittyminen asiaan  auttaisi torstain tutkinnossa. Tuntuu kyllä että nuppi on vaan entistä sekaisempi !!!

No, sillä aikaa me muut joilla jo on mets.kortti lähtivät maastoon ensiksi houkuttelemaan kettuja ”pillittämällä”. Tästä olimme jo nähneet DVD-esityksen sunnuntaina ja into lähtiessä oli kova. Risto ”pillitti” ja me olimme hiirenhiljaa makuulla takana metsässä. Mutta, jänistä ja poroja lukuun ottamatta, mitään ei näkynyt. Risto kavereineen oli ampunut varmaan alueen kaikki ketut jo keväällä. Samalla reissulla käytiin Kehvelin ( = Riston mäyräkoira) kanssa tutkimassa paria pesäluolaa, mutta nekin oli tyhjiä. Oli kyllä vähän jänskää kun mukana kulki koko ajan TV-2:n toimittaja Ensio Karjalainen kuvaamassa meitä !!! Milloinkahan se tulee TV:stä ulos, täytyy kyllä viestittää vanhemmille……  Lounaan jälkeen ( pöydässä oli muuten sitä eilen illalla saatua haukea paistettuna ja kyllä osasi olla hyvää ! )  kävimme vielä viemässä muutaman pesäpöntön Muovaaran korpeen pöllöjä varten ja panimme pyyntiin muutaman loukun. Huomenna täytyy käydä katsomassa onko mitään mennyt pyydyksiin.

Iltapäivällä lähdimme taas koko porukalla riistapellon tekoon Kajavaan. Pekka oli jo kyntänyt ja karhinnut pellon valmiiksi, joten me kylvimme ensin apulannat ja sitten nauriin, rehukaalin ja rehurapsin siemenet. Lopuksi vielä korjasimme vanhaa ja rakensimme uutta esteaitaa poroille pellon ympärillä.

Ja entäs sitten ? No, tietysti menimme kalaan aivan mahtavalle kalapaikalle !
Tuskin viimeiset olivat saaneet virveleitään autosta ulos , kun jo huuto kiiri : Mulla on iso hauki kiinni !!!  Ja hetken päästä sama toisen, kolmannen jne…. kerran. Kaikkiaan saimme 15 kpl yli kilon painoisia haukia ja muutaman ahvenen. Ollaan me pikkuisen hyviä kalamiehiä !!!!

Kalareissun jälkeen Tuomo opetti meitä miten valitaan oikeat välineet kun ruvetaan käsittelemään saalista ruokakuntoon. Kaikki kalat olimme peranneet jo rannassa heti saannin jälkeen, tämän muuten Marjo tarkisti heti kun tulimme reissusta pois. Olisi kuulemma ollut arestin paikka koko porukalle ohjaajineen jos emme olisi peranneet kaloja . Tuomo opetti meitä myös miten hauet fileerataan ruodottomiksi ja nahattomiksi.

Iltapalan jälkeen vielä saunomaan ja uimaan ja…… vieläköhän sitä jaksaisi käydä heittelemässä virveliä rannassa ????   vai jokohan olisi unen vuoro ???

Tänään heräsimme aivan uskomattoman kauniiseen ja aurinkoiseen aamuun. Yes , tulossa on lämmin päivä ampumaradalle !

Starttasimme heti aamupalan jälkeen autoilla kohti Kuusamon Ampujat ry:n omistamaa Vääräjoen ampumarataa. Innoissamme odotimme hetken aikaa jotta ohjaajat saivat rastit valmiiksi. Meidät jaettiin viiteen ryhmään ja vuorollamme kävimme rastit läpi: 1. Villikarjurata 50m / pienoiskivääri,
2. Ilmakiväärirata 10 m, 3.  Hirvi- / karhukoe 75m / pienoiskivääri, 4.  Pienoiskivääri 100m + arviointitehtävä kilpailuna, 5.  Haulikkorata.  
Oli kyllä tosi mukavaa päästä ampumaan, opittiin tosi paljon miten laukaukset saadaan sattumaan maaliinsa. Omaa vuoroa odotellessa kyllä meinasi vähän ruveta jännittämään, mutta kun pääsi itse ”pelipaikalle” jännitys katosi saman tien. Osumiakin tuli hyvin, osa ampui 100 m:ltä täydet 100 pistettä. Mitenkähän muuten siinä hirvenpään matkan arvioinnissa kävi ? No, se selviää perjantaina.

Marjo ja Antsu toivat meille tosi maistuvan lounaan radalle ja söimme sen Ampujien koulutustilassa. Täytyy kyllä sanoa että on upeat toimintapaikat ja välineet tällä ampumaseuralla, joku ohjaajista taisi sanoa että jopa Suomen paras rata! Oiskohan minulla mahdollisuus päästä mukaan toimintaan….. saisi vain sen kokeen läpi ja sitten hankittua vaikka rinnakkaisluvan iskän haulikkoon…. tai vois kyllä hankkia vaikka ihan oman…. Mistähän kaupasta sitä meillä mahtaisi löytyä niitä Remeksen liikkeen aseita, ammuttiin kuulemma päivä sen sponssaamilla panoksilla.

Lopuksi oli järjestetty trap-kilpailu ohjaajien ja meistä parhaiten ampuneiden kesken. Kyllä muuten kuultiin hyviä selityksiä siitä miksi joku ampui pummin, täytyypä panna nuo mieleen jos joskus sattuisi tällaisessa tilanteessa selitystä itsekin tarvitsemaan!!! Jännäsimme kovasti Otson puolesta ja hyvin hänellä menikin, toinen sija heti eka kilpailussa.

No sitten tultiin takaisin Ollilaan, söimme nopeasti päivällisen. Mistähän muuten Marjo oli jo nyt lohta keittoon saanut, eikös se pitänyt osalla meistä vasta huomenna mennä uistattelemaan  Muojärvelle Pekan kanssa ??? No, olihan sillä Marjolla tänään aikaa käydä itsekin kalassa, kun me oltiin poissa kodalta.
Kiire oli kova laittamaan mökki kuntoon ennen kuin vanhemmat tulee, taisi siinä aamuhässäkässä jäädä jotkut likaiset sukat lattialle. Mutta kaikki muut tavarat ovat kyllä aivan varmasti hyvässä järjestyksessä!

Vanhemmat sitten tulivat ja käytiin katselemassa paikkoja, onneksi muistivat tuoda karkkia lisää.
Meille esiteltiin metsästyskoiria, Jounilla oli karjalan karhukoira ja sillä metsästettiin hirviä, Timolla oli Suomen pystykorva joka haukkui lintuja ja sekin hirviä ja sitten lopuksi Riston Kehveli, mäyräkoira joka eilen osasi nuotiolla syödä Teemun makkarat vaikka olisi kyllä voinut ottaa Riston omankin. Mutta, on kuulemma täysi kone ketuille ja supeille, varokoot itseään luolissaan!

Tänään sitten saunotaan, käydään uimassa ja luetaan tiiviisti huomiseen kokeeseen!!!!

Tässä mökissä HERÄTYS!!! Voi kuinka ihana ja odotettu komento kuului heti ensimmäisenä
rekisteröitynä äänenä tälle aamulle. Aivan mahtavaa oppia nousemaan aamulla aikaisin ylös ja toteamaan sen että aikainen lintu madon nokkii….

Mutta, mutta!!! Aamuverryttelyn, - pesun ja – palan jälkeen iskee paniikki. TÄNÄÄN on se päivä, jolloin muistilokeroista TÄYTYY kaivella kaikki se tieto jota tällä viikolla on annettu jotta metsästyskokeen saisi hyväksytysti lävitse. Kyllä osaa olla tunteet pinnassa kun RHY:n kouluttaja, Murtovaaran Pentti, virittelee piirtoheitintä taas aivan mahottoman paksun paperipinkan viereen ja samaan aikaan nuo ”kortilliset” tekevät eväitä reppuunsa, kuikistelevat ulos ja toteavat kuin yhdestä suusta kuinka hyvä kalastuskeli taas sattui tälle päivälle. Aivan kuulemma tuoksuu kalalle!
Menisivät nyt äkkiä pois uistattelemaan Kajavan Pekan veneellä Muojärvelle, jotta saisimme koulun käyntiin. Siinä on taas takapuoli ruvella ennen kuin tuo kasa kalvoja on selvitetty ja kaikki painettu pahkaamme. Paljonkohan sinne muuten mahtuu, 1 vai 2 kikaa vai enemmän???

Ennen lounastaukoa tuo kasa kuitenkin katsottiin ja nyt on kyllä tunnustettava se että lähimuistissa ei ole mitään tietoa siitä mitä lounaalla söimme, mutta hyvää kuitenkin oli. Taisi jännitys olla korkeimmillaan nyt juuri ennen koetta ! Pihalla vaelteli hermostuneen oloisia metsästäjän alkuja, vai miten se oli ?
Ja täytetyn koelapun palauttamisen jälkeen iski vielä pahempi paniikki: Miksi minä pöljä laitoin sen vastauksen niin, toisinhan ne ohjaajat siellä pellolla sanoivat. Voi että kun ei olisi liikaa virheitä…

Monen raastavan hetken jälkeen maailmaan syttyivät jälleen valot päälle…. Pentin palauttama koelappu kädessä ja katse heti yläkulmaan…. reikiä eiku virheitä…. 2 , 3 tai 5… LÄPI MENI… MINÄ SAIN KORTIN…. ÄKKIÄ PITÄÄ SOITTAA KOTIIN….

Tunnelma muuttui kuin salamaniskusta (sekin muuten nähtiin, mutta vasta illalla saunomisen aikaan) riehakkaaksi ja vapautuneeksi. Kokeiden läpäisyprosentiksi muodostui 92.85 % yrittäneistä. Valtava määrä energiaa purkautui ”karsinoista” ulos raikkaaseen, havuntuoksuiseen ilmaan. Kukaan ei ollut huomannut miten hiljaa hiipimällä kalamiehet olivat palanneet reissultaan reput tyhjinä, vesisateen kastelemina ja vähän nenä niiskuttaen kylmästä.

Mutta yhteinen ilo ja onnistuminen saivat kylmät kalamiehetkin lämpenemään ja innokkaasti valmistautumaan jalkapallo-otteluun ohjaajia vastaan. Siinä miehiä odotellessa tekaisimme Riston kanssa oikeat rakotulet rantaan malliksi, nyt rupesi jo etelän miehetkin uskomaan tervaksen maagiseeen sytytysvoimaan. Jalkapallo-ottelussa kävi meille kuitenkin ohraisesti, pelaaja-enemmistöstä huolimatta hävittiin. Oli muuten kovakuntoisia jätkiä nuo ohjaajat!!! Melkein yhtäkovia kuin me, ne ovat varmaan harjoitelleet kovasti yhdessä. Meillä taas pelaajia Ropsista, Olssista, Hokista ja vaikka mistä ja nyt vasta eka kertaa koossa. Oli vähän liikaa tasotusta….

Saunassa käytiin, mutta uimaan ei ollut nyt asiaa kovan ukkosen vuoksi, ja puettiin puhtaat kamppeet päälle ja lähdettiin viettämään leirin viimeistä iltaa. Meistä palkittiin parhaat ampujat ja matkan arvioijat eilisten tulosten perusteella. Samoin Marjo palkitsi viikon parhaassa siivossa olleen mökin, sattui muuten naapuriin. Vähän jäi harmittamaan tappio, mutta kun meillä ei ollut tilaa siivota kun lattialla oli aina niin paljon tavaraa….  

Illan päätteeksi sitten avattiin ääni valmiiksi huomista kotiinpaluuta varten laulamalla karaokea oikein kunnolla. On siinä kotiväki ihmeissään kun meikäläinen nyt harjoitellulla kovalla äänellä pääsee taas normaalien kotikommervinkkien pariin….

Nyt on kyllä jo pakko lopettaa ja lähteä nukkumaan…. mitähän sitä vielä huomenna… zzzz zzzz